Unettomuuden kemiallinen ja rohdoksellinen hoito

IstockPhoto

Unettomuuden kemiallinen ja rohdoksellinen hoito

Tekijä: Reilika Nestor 17.03.2014 klo 00:00

Tiedemiehet ovat tutkineet että liki puolet väestöstä eivät ole tyytyväisiä uniajan pituuteen ja unen laatuun. Osa väestöstä sanoo, että he nukkuvat liian vähän ja toiset taas, että heillä on unihäiriöitä.

Yleisesti tiedetään kolmea eri unihäiriötä:

  • nukahtamishäiriöt;
  • levoton uni;
  • liian aikasin herääminen.

Ensimmäisenä voi unihäiriöihin auttaa oman elämäntavan muutos siltä osin, että jäisi enemmän aikaa levätä. Lepääminen vähentää ajatusten levottomuutta, joka on usein nukahtamishäiriöiden aiheuttajana.

Toiseksi ei kanna heti luulla, että unihäiriö liittyy johonkin vakavaan sairauteen. Ihmisen unitarve muuttuu elämän aikana huomattavasti, ihan niin kuin unen rakennekin. Unettomuuden syynä on yleensä tottumaton tilanne, joka häiritsee hermostoa ja sisäelimien toimintaa.
Ongelman aiheuttajaksi voivat olla stressi sekä valon, äänen tai lämpötilan ärsytys, mutta myös huono verenkierto aivoissa, jonka aiheuttajaksi voi olla pitkäaikainen huonossa asennossa työskentely.

Uni on aktiivinen prosessi, joka tarvitsee sen toimintaa varten hyvää verenkiertoa. Usein voi unihäiriön aiheuttajaksi olla myös liian myöhäinen tai raskas ruokakerta. Varsinkin jos se sisältää virtsan muodostumista stimuloivaa ja laksatiivista vaikutusta sisältäviä hedelmiä ja vihanneksia. Ennen nukkumaanmenoa suositellaan sen sijaan juoda piimää, jos mahalaukku kestää.

Tärkein unen laatuun vaikuttava tekijä on sänky. Rauhallista unta varten tarvitaan sopivan kokoista nukkumapaikkaa. Herkillä ihmisillä pitäisi olla sänky rinnakkaisesti maan magneettikenttäviivojen kanssa, joka tarkoittaa, että pitäisi nukkua pää pohjoiseen päin. Samoin suositellaan nukkumista puusängyssä sekä sellaisten vuodevaatteiden ja petauspatjan käyttöä, jotka eivät olisi sähköisiä.

Unta häiritsee myös normaalin elämänrytmin, eli unen ja hereillä olon säännöllisyyden sivuuttaminen, johon kuuluu television tuijottaminen puoleenyöhön saakka, useat myöhäiset vierailut, alkoholin käyttö, mutta myös työskentely ja opiskelu öisin.

Kun ihmiset huomaavat unenpuutetta, juoksevat he yleensä apteekkiin ostamaan lääkkeitä. Todellisuudessa pitäisi muistaa, että unilääkkeillä on ihmiseen pikemminkin huono kun hyvä vaikutus. Ne saattavat aiheuttaa vielä enemmän unisuutta ja, jos lisää sen takia annoksia, niin ne voi ruveta rasittamaan maksaa. Unilääkkeillä on usein myös paljon sivuvaikutuksia. Sen takia pitäisi uniongelmien kanssa ensimmäisenä ottaa yhteyttä lääkäriin, joka tekee tarvittavat tutkimukset ja analyysit, jotta voi määrätä oikean metodin unettomuuden tai unisuuden hoitoa varten.

Viime aikoina käytetään unettomuuden vähentämiseksi rauhoittavia lääkkeitä, jotka vähentävät tai poistavat negatiivisa tunteita, levottomuutta, pelkoa ja lihasjännitystä. Poistaessa kehosta kaikki jännitteet, luodaan nukkumista varteen sopivat olotilat. Mutta lääke aiheuttaa jo seuraavana päivänä unisuutta ja päänsärkyä. Rauhoittavien lääkkeiden käytössä aineet vahingoittavat heti elimistöä ja niiden käytöstä muodostuu noidankehän tavalla tapa.

Monet käyttävät sellaisessa tilanteessa esimerkiksi rauhoittavia antihistamiineja. Ne tosiaan takaavat paremman unen, mutta sille lisääntyy myös allerginen sivuvaikutus. Se johtuu jatkuvasta histamiinin reseptorien blokkaamisesta, jonka seurauksena elimistä yrittää blokkaavan vaikutuksen estämiseksi vielä enemmän tuottaa histamiinia. (Histamiini on monoamiini, joka toimii ihmiskehossa mm. keskushermoston välittäjäaineena.) Jos nyt lopettaisi antihistamiinisen lääkkeen käyttämisen, kasaantuu elimistöön iso määrä histamiinia, joka rikkoo elimistössä olevien aineiden tasapainoa ja se aiheuttaa allergiaa.

Keskushermoston toimintaa jarruttava vaikutus on myös sellaisilla tunnetuilla rohdoksilla kuten virmajuuri, sinilatva, humala ja pioni.
Vaikka virmajuuri on tunnetuin, on sinilatvan vaikutus noin kymmenen kertaa vahvempi. Rohdoksissa on tehoaineita vähemmän kuin reseptilääkkeissä ja niillä on heikompi vaikutus kuin tietty annos kemiallista hoitoa. Uutoksia voisi tehdä sekoittamalla teelusikallista rohdosta lasilliseen veteen ja niitä on suositeltavaa juoda iltapäivisin.

Ihmiset eivät käytä yleensä sellaista määrää uutosta, että se aiheuttaisi riippuvuutta tai sivuvaikutuksia, eikä sen takia tiedetä, että myös rohdoksien käytössä voi esiintyä sivuvaikutuksia. Kohtuullisella käytöllä iltaisin teeuutosta juodessa vapautuu hermosto päivän aikana kasaantuneista jännitteistä ja se auttaa nukahtamista. Erittäin hyviä ovat vielä tuoksukamomilla, laakeri, saniainen, humalankäpy ja piparminttu. Sikeätä unta edesauttaa myös saunominen.

Jos ihminen kärsii kuitenkin vahvoista unihäiriöistä eikä luonnolliset apuvälinet auta, pitäisi ottaa yhteyttä ammattilaiseen.