Tunne kehoasi

IstockPhoto

Tunne kehoasi

Tekijä: Reilika Nestor 13.12.2014 klo 00:00

Itsehieronnan kannalta on tärkeintä puhua luurangon lihaksista. Se auttaa tajuta paremmin jumppaliikkeiden vaikutusta ja liikkumisen yleistä tarvetta.

Lihakset kiinnittyvät luurankoon. Rintakehä ja lantio suojaavat sisäelimiä. Luontoäiti on fiksusti säätänyt luurankoa, sen toimintojen mukaisesti. Luita ympäröi luuydin, jossa on useita veri- ja imusuonia sekä hermokudos. Luita yhdistävät nivelet, jotka voivat olla joko puoliksi tai täysin liikkuvat. Nivelten liikkuvuus riippuu luiden muodosta. Isommin liikkuviin luihin kuuluu mm. olkapään- ja lonkkanivel.
Liikkuvia luunpäitä yhdistää nivelkapseli. Nivelonteloa täyttää nivelvoide.

Lihakset voi jakaa kahteen ryhmään: Luustolihakset, joiden liikkuminen tapahtuu tahdonalaisesti, ja sileälihakset, joiden liikkuminen ei ole tahdonalaista, sillä ne sijaitsevat sisäelimien seinillä. Näiden kahden ryhmän lisäksi on olemassa vielä yksi lihas, jonka kudos on poikittainen niin kuin luustolihaksilla, mutta jonka supistuminen muistuttaa sileälihasten toimintaa. Sen solut supistuvat ilman hermoja tahdistinsolujen avulla. Se on sydänlihas.

Lihakset ulottuvat ylitse yhden tai monen lihaksen. Siitä riippuu myös niiden toiminnan aikajakso. Riippuen työn tyypistä, jota lihakset suorittavat, kutsutaan niitä ojentaja- tai taivuttajalihaksiksi. Lihakset työskentelevät kollektiivisesti. Esimerkiksi koukistaessa kättä kyynärnivelestä ojentuvat vastapuolella sijaitsevat lihakset. Käden ojennuksessa nämä lihakset taas supistuvat.

Lihaskudos muodostuu eri pituuksista kuiduista, joilla on meille tärkeä ominaisuus – hyvä joustavuus eli kyky supistua ja uudelleen pidentyä. Siitä kudoksesta muodostuvat niput, josta muodostuu lihas. Lihaksia on erimuotoisia ja niissä on paljon veri- ja imusuonia sekä hermokuituja.

Koska kaikella tässä maailmassa on oltava loppu ja alku, niin myös lihaksilla. Niitä lihaksen päitä sanotaan jänteiksi. Jänteiden avulla on lihas sidottu luuhun.