Kasvisyöjät ja raakakasvissyöjät

IStockPhoto

Kasvisyöjät ja raakakasvissyöjät

Tekijä: Reilika Nestor 04.02.2015 klo 00:00

Kasvissyönnissä on kaksi pääsuuntaa: keittokasvissyöjät ja raakakasvissyöjät, joiden omaperäisyys on – niin kuin nimikin viittaa – ruokien valmistamistapa.

Keittokasvissyöjät käyttävät ruoan valmistuksessa myös eläimistä saatuja tuotteita: maitoa, voita, kananmunia, hunajaa, suolaa, sokeria ja leipää sekä keitettyjä ja paistettuja ruokia.

Raakakasvissyöjät eivät taas käytä mitään eläimestä saatua: ei maitoa eikä maitotuotteita, munia, hunajaa, suolaa eikä sokeria, ruokia ei myöskään keitetä tai paisteta. Kaikki, joita on vähänkin käsitelty jätetään pois – käytetään vain yksittäisiä mausteita, pienissä määrin.

Raakakasvissyönti ei tue eläinten riistämistä eikä ruoan keittämistä. Keittäessä hävittää myös kasvisruoka paljon sen arvosta.
Monet vitamiinit, mineraalisuolat ja muut ravitsevat aineet häviävät käsittelyssä. Keitetystä ruoasta saa myös lima-aineita (jauhoruoalla voi esimerkiksi liimata ja liisteröidä, keitetty peruna ja perunajauho muuttuvat liimautuviksi). Monet pitävät keitettyjen ruokien ja maitotuotteiden kautta elimistöön syntynyttä limaa ennenaikaisen vanhenemisen ja sairauksien syynä.
Keittoruokien valmistaminen kuluttaa myös enemmän aikaa ja muita resursseja.

Raakakasvissyöjien mukaan on tällaisella elämäntavalla järkeä vain silloin, kun näitä periaatteita seuraa jatkuvasti. Suurin osa lääkäreitä ovat kuitenkin sitä mieltä, että ihminen tarvitsee kaiken muun lisäksi myös eläimellistä ruokaa.