Voiteiden ja hoitoaineiden, -välineiden yleisimmät aineosat

IStockPhoto

Voiteiden ja hoitoaineiden, -välineiden yleisimmät aineosat

Tekijä: Reilika Nestor 24.12.2014 klo 00:00

Pääsääntöisesti voiteiden valmistukseen käytetään glyseriiniä, booraksia ja lanoliinia. Mitä ne ovat ja mitä tekevät?

Glyseriini on kasvisrasvasta saatu viskoosineste, saippuavalmistuksen sivuvalmiste. Glyseriini liukenee vedessä ja alkoholissa, mutta ei rasvassa. Se sopii hyvin erilaisten kosmeettisten seosten ja saippuoiden valmistamiseen, sillä sen yhdeksi ominaisuudeksi on kosteuden säilyttäminen eli se pystyy kosteuttamaan ihoa. Saippuan sisällykseen lisättynä glyseriini auttaa parantaa puhdistavia ominaisuuksia ja samalla lisää saippuaan ihoa kosteuttavia ominaisuuksia.

Glyseriini on erittäin hygroskooppinen, joka tarkoittaa, että sillä on ominaisuus imeä vettä ilmasta ja muista lähteistä. Vain glyseriiniä ei laiteta iholle suoraan juuri tämän ominaisuuden takia – se voi ihonpinnalta imeä kosteutta ja ihon vielä kuivemmaksi muuttaa. Sen takia sekoitetaan glyseriini ja muut kosteuden pitäjät aina erilaisiin komponentteihin, jotta ne toimisivat kosteuttavalla tavalla. Kun glyseriini on sekoitettu muihin iholle hyödyllisiin aineisiin, kosteuttaa se ihoa ja pitää ihon luonnollista rajaa.

Booraksin kemiallinen nimitys on natriumtetraboraatti. Sitä löytyy kivennäisvedestä, suolajärvistä ja vulkaanisesta mudasta.

Lanoliini on yksi yleisimmistä käytetystä eläinrasvasta. Vielä taannoin lanoliinia käytettiin melkein kaikissa voiteissa ja saippuoissa. Valitettavasti lanoliini on kymmenen eniten allergiaa aiheuttavan kosmeettisen allergeenin seassa. Nykypäivänä on lanoliinia paljon vähemmän yhdistetty allergiaan, sillä tunnetuiman kosmetiikkatuottajat eivät enää käytä sitä valmistuksissa. Vauvavoiteissa on lanoliini kuitenkin vielä käytössä, sillä verrattuna muihin luonnonrasvoihin on lanoliinilla suurin vedenvastuskyky – näin lanoliini suojaa vauvan ihoa hautomisesta.