Alitajunta – onko meidän vihollinen?

IStockPhoto

Alitajunta – onko meidän vihollinen?

Tekijä: Reilika Nestor 12.11.2014 klo 08:00

Alitajuntaan työnnetyt henkisyys, vaistot, kaipaus, himo, viha, raivo, kokemukset, kosto, kitsaus, ahneus tai viattomat unelmat – kaikki tunteelliset taipumukset eivät ole alitajuntaan työnnettyä kuollutta massaa, vaan ne jatkavat meidän sielujen syvyyksissä omaa varjoelämää. Sekä ahdistavat painajaiset että innostavat toivot tai unelmat, jotka öisin itsestään ilmenevät meidän mielikuvitukseen, esiintyvät meidän alitajunnan vaikutuksella. Koska jos alitajuntaan kerääntyy liikaa hengellisiä kipinöitä tai jäämiä, niin ne muodostavat jossain vaiheessa sielun syvyyksissä ylipainon ja niin sanottu alatajunnan kellarikerroksen ja ylätajunnan olohuoneen välillä oleva ovi rikkoutuu. Sillä hetkellä tulee kaikki, mikä tähän asti vain unissa esiintynyt, esille myös todellisuudessa. Näin joutuu ihminen olemaan vastakkain hermostuneen, neurastenisen ja hysteerisen olotilan kanssa.

Me, nykyajan ihmiset millä tahansa ammatillaan, kannetaan jokainen mukanamme pienempää tai isompaa hermostunutta, neurastenista tai hysteeristä olotilaa ja kidutetaan sillä jollain määrin sekä itseämme että läheisiämme ja ympäristöä. Sen aiheuttavat terveyshaitat, suurkaupungin ennennäkemätön koneistettu kiire ja touhuaminen, vaikeiden aikojen murheet, haitat ja pelot, jotka kaikki aiheuttavat myös varjoin sieluihin.

Monet kantavat mukanaan myös perinnöllisiä ärsytyksen ja vastaanottavaisuuden piirteitä. Sen takia paikoitellen itsestään selvien hengellisen tasapainon haittojen osalta pitäisi meidän olla paljon enemmän varuillaan kun meidän rauhalliset vanhemmat tai isovanhemmat. Erittäin väärä on väsyttävän työpäivän jälkeen etsiä pakollista lomaa lysteistä jotka ei meitä edes tyydytä. Silloin me vaistomaisesta etsitään lohtua päihteistä, erotiikasta ja urheilusta.

Naisia kiusaavat nykyaikana eniten alitajunnassa pyörivät ajatukset, jotka antavat suunnan aliravitsemukselle. Perheet ponnistavat luodakseen täydellisen perhemallin. Tämä kaikki aiheuttaa stressiä ja masennusta – epäonnistuminenhan olisi täysin mahdoton. Sen takia eletään jokapäiväisessä jännityksessä ja tyytymättömyydessä omien saavutuksien takia.

Oman elämän paremmaksi muuttamisen ja hermojen säästämisen ratkaisu on omassa alitajunnassa olemassa olevien ajatuksien irti päästäminen. Samalla pitää myös olla varovainen, koska kaikesta irtisanominen ei ole koskaan hyvä. Jos meillä on kyky elää omien tunteiden ja vaistojen mukaisesti, ei muututa me vain ainoastaan paremmaksi vaan päästään helpommin myös oman tajunnan hallitsijaksi.